Täällä taas! Tänään oli pysäyttävä kirkonmeininki! Kirkossa oli muistotilaisuus liikenneonnettomuudessa menehtyneelle pienelle Aatu pojalle! Kaikki sai alkunsa viime viikon tiistaina 2.7. Silloin saimme hälytyksen klo. 12.50 liikenneonnettomuuteen. Alkutiedot olivat että traktori kaatunut ja kyydissä kolme ihmistä. Hetken päästä tuli tieto että traktorin alla on yksi henkilö ja on jäänyt puristuksiin ja todennäköisesti menehtynyt. Hetken siinä aloin miettiä pelastuskeinoa ja taktiikkaa, sekä ohjeistin miehistöä mitä kukin tekee ja millä välineillä. Kohteeseen päästyämme, näin jo kauempaa että henkilö joka on traktorin alla ei ollutkaan aikuinen, silloin kävi kylmän tunne selkäpiissä ja se pisti hetkeksi meihin liikettä vähän enemmän. Valitettavasti mitään ei ollut enää tehtävissä. Saatuamme uhrin pois traktorin alta ja varmistuttuamme ambulanssihenkilöstön kanssa että emme voi tehdä enää mitään, keskityimme toisten potilaiden hoitoon. Tilanteen laantuessa, onnettomuuspaikalla vallitsi hiljainen tunnelma, tapahtuma kosketti varmasti kaikkia paikalla olevia. Tunteet oli itselläkin jonkun verran pinnassa katseltuani vanhempien surua sillä hetkellä. Sitä surun määrää ei varmasti voi käsittää kukaan.
Tänään siis oli tuon menehtyneen Aatu pojan muistokirkko, halusin mennä sinne mukaan. Paljon oli väkeä paikalla ottamassa osaa suruun. Onhan se melkoinen tapahtuma pienellä kylällä. Tilaisuus oli hieno ja kahden papin ja kunnanjohtajan puheet olivat koskettavia, eritoten kunnanjohtajan.
Toivottavasti ei tarvitse törmätä enää tällaisiin keikkoihin, ne ei ole koskaan mukavia kenellekkään. Sanotaan että näissä töissä turtuu keikkoihin ja kaikkeen mitä niissä tapahtuu ja ettei se enää tunnu missään. Valetta sanon minä! Se joka niin väittää ja varsinkin tuntee, ei ole oikealla alalla! Ei ne tapahtumat minullekkaan jää kummittelemaan eikä mieltä painamaan, mutta aina se koskettaa ja vähän mietityttää että miksi näin piti tapahtua, varsinkin lasten kohdalla! Kyllä siinä on tunteet väkisinkin vähän mukana.
Onhan tässä tietysti ollut muitakin tapahtumia tällä välillä, mutta niistä lisää sitten jatkossa....
Tänään siis oli tuon menehtyneen Aatu pojan muistokirkko, halusin mennä sinne mukaan. Paljon oli väkeä paikalla ottamassa osaa suruun. Onhan se melkoinen tapahtuma pienellä kylällä. Tilaisuus oli hieno ja kahden papin ja kunnanjohtajan puheet olivat koskettavia, eritoten kunnanjohtajan.
Toivottavasti ei tarvitse törmätä enää tällaisiin keikkoihin, ne ei ole koskaan mukavia kenellekkään. Sanotaan että näissä töissä turtuu keikkoihin ja kaikkeen mitä niissä tapahtuu ja ettei se enää tunnu missään. Valetta sanon minä! Se joka niin väittää ja varsinkin tuntee, ei ole oikealla alalla! Ei ne tapahtumat minullekkaan jää kummittelemaan eikä mieltä painamaan, mutta aina se koskettaa ja vähän mietityttää että miksi näin piti tapahtua, varsinkin lasten kohdalla! Kyllä siinä on tunteet väkisinkin vähän mukana.
Onhan tässä tietysti ollut muitakin tapahtumia tällä välillä, mutta niistä lisää sitten jatkossa....
Kommentit