Eilen illalla ilta kymmenen aikaan kun kattelin vaimon kanssa jotakin leffaa telkusta, alkoi rimppa jälleen soimaan. Hälytys oli vesiliikenneonnettomuus pieni ja paikkakunta keitele. No siitäpä hyppäsin autoon ja nokka kohti asemaa ja selvittelemään mitä siellä oikein on tapahtunut.
Siellähän oli ajanut karille oikein 12 metrinen isomman luokan huvijahti. Haasteellisinta oli lähteä veneellä ajelemaan kohti keitelettä vettä pitkin, pilkkopimeässä ja välillä vettä sataen. Itse istahdin navigaattorin paikalle ja siinä kohtuu vauhdilla mennä liputellessa yritin samalla pitää veneen kartalla ja seurata reimamerkkejä että pysytään edes suurin piirtein laivaväylällä. On se vaan hienoo kun onkarttaplotteri keksitty ja saatu vielä meidän veneeseen. Ilman sitä oltais oltu hukassa tai ainakin karilla mekin.
Huvijahti löydettiin pitkän ajomatkan jälkeen ja siinähän se köllötteli kivikossa. Siinä pörräsi järvipelastajien vene veneen ympärillä kuin se kuuluisa puolukka siellä jossakin. Eipä siitä olisikaan ollut mitään apua isoa venettä vastaan. Tai olihan siitä toki apua kun ne pääsi pienemmällä veneellä lähelle jahtia ja viemään köyden sinne kiinni. Siitä se sitten alkoi parin tunnin kamppailu tuulta, tuiskua, aallokkoa ja kivikkoa vastaan. Oltiin jonkun kerran itsekkin kivillä kun yritettiin hinata ja vetää jahtia irti. Tiukassa pirulainen oli mutta periksi ei annettu ja viimeinhän se tuotti tulosta.
Helpottuneina irrotimme jo köyden ja toivotimme hyvää ja turvallista matkaa kuin Team Ahmalaiset konsanaan mutta ilo oli ennenaikainen. Eihän siinä huvijahdissa toiminut ohjaus enää ollenkaan ja niinpä köysi uudestaan kiinni ja kokka kohti keiteleen satamaa. Siinä sitä menikin aikaa kun sinne Keiteleelle oli jokunen kilometri siitä paikasta ja piti ajaa hitaasti kovassa aallokossa iso vene perässä. No mikäs siinä mutta kun alkoi jo silmiä painaa kun kello veteli jo kahden kieppeillä yöllä.
Onneksi muilta kommelluksilta siltä matkalta säilyttiin ja kun vene oli saatu onnellisesti satamaan, niin eikun kokka kohti Pielavettä.
Tuuli, vesisade ja pimeys ovat hyvä yhdistelmä, mutta eivät todellakaan veneilijän kannalta. Matka kohti Pielaveden satamaa eteni hitaasti mutta varmasti.
Meikäläisellä on varmaan jännetuppitulehdus oikeassa kädessä kun jouduin pyörittelemään etsintävaloa, mikä sijaitsee veneen katonrajassa ja on aika jäykkä käännellä. Eipä tarvinnu tänäänkään siis puntilla enää käydä, tuli sen verran voimaharjoittelua yöllä tehtyä.
Kaiken kruunasi että keikalle lähtiessä meidän sammutusauto ei lähtenyt käyntiin, ei halunnut sekään ilmeisesti yönselkään lähteä. Ei vaan, akut sanoivat itsensä irti ja nekin on jo tänään uusittu.
Että semmoista taas tällä kertaa.
P.S. On se Ruuskasen Antti vaan kova jätkä! Oli nytkin voittanut ruotsin timanttiliigan reilusti, heittämällä 87,24m.
Hatun nosto Antille, sunnuntaina sitten taas Tampereella.
Mutta notta näkemiin ja kuulemiin ja hyviä öitä! Pielavesi vaikenee!
Kommentit