Hälytysten suhteen vuosi on lähtenyt suht vilkkaasti käyntiin. Oikeastaan menään kyllä normaalissa vauhdissa, mutta pari viime vuotta ovat olleet keikkojen kokonaismäärältään vaisuja. Saa nähdä kuinka käy tänä vuonna. Koskessa ollaan ainakin saatu lillua ihan tarpeeksi, hyhmää polkien ja lapioiden. Siitä kai se meikäläisen selkäkin otti itseensä, kylmästä virtaavasta vedestä ja huonoista työskentelyolosuhteista. Noo se on vaan hetkellistä. Vielä piti loppuviikosta käydä nostamassa kaivuri ylös jorpakosta, tai oikeastaan avustamassa siinä. Tuli ihan keikkana ja arvatkaapa montako lähtijää oli? Aivan, meikäläinen yksin! No eipä siinä auttanut kuin vetäistä asemalla pinturinpuku päälle ja hypätä sammutusauton rattiin ja ajella kohteeseen. Vähän siellä kaivurimies katteli silmät pyöreinä kun tulin itsekseni, mutta sanoi että eiköhän me kahdestaan pärjätä. Ja pärjättiinhän me. Kaveri kaatoi puita ja minä raahasin niitä kipeelä selällä kaivurin lähelle ja sitten hyppäsin jontkaan vyötäröö myöten ja aloin tunkea niitä telaketjujen alle. Ensimmäinen kerta ei tuottanut tulosta, kaivuri ei noussut ylös. Eikun uudestaan kaatamaan lisää puuta ja tunkemaan telojen alle. Aikamme siinä riehuttuamme, saimme kuin saimmekin tarpeeksi puita ja jopa pysymään niiden telojen alla, niin nousihan se 21 tonninen kone sieltä ylös.
Suurin apu koko touhussa, hyydepatojen purkamisessa oli se kaivuri. Se sai kaivettua uoman kohdilleen ja nostetua jäätä ja hyhmää pois niin paljon että vesi alkoi virrata omaa oikeaa uomaansa.
Tällä hetkellä tilanne on hyvä, mutta nähtäväksi jää mitä tulevat pakkaset tuovat taas tullessaan.
Tuli tuossa lukaistua Leena Aavameren Brankkarit kirja!
Suosittelen kirjaa niille, jotka haluavat kurkistaa millaista se palomiehen työ ja arki on vakiasemilla. Palokuntakulttuuri on oma taiteenlajinsa ja siihen on ulkopuolisen aika vaikea päästä sisälle. Siihen kuuluu osimoilleen sitä rankempaa huumoria, mitä ei ehkä kaikki ymmärrä.
Tästä se vuosi lähtee etenemään ja katotaan taas vuoden lopussa tilannetta uudestaan, onko saatu säästettyä se mikä olisi pitänyt ja mistä vielä kiristetään. Mutta ISTIKE pyörii ja toimii hyvin, kuka sitä sitten ikinä tarviikaan!
Suurin apu koko touhussa, hyydepatojen purkamisessa oli se kaivuri. Se sai kaivettua uoman kohdilleen ja nostetua jäätä ja hyhmää pois niin paljon että vesi alkoi virrata omaa oikeaa uomaansa.
Tällä hetkellä tilanne on hyvä, mutta nähtäväksi jää mitä tulevat pakkaset tuovat taas tullessaan.
Tuli tuossa lukaistua Leena Aavameren Brankkarit kirja!
Suosittelen kirjaa niille, jotka haluavat kurkistaa millaista se palomiehen työ ja arki on vakiasemilla. Palokuntakulttuuri on oma taiteenlajinsa ja siihen on ulkopuolisen aika vaikea päästä sisälle. Siihen kuuluu osimoilleen sitä rankempaa huumoria, mitä ei ehkä kaikki ymmärrä.
Tästä se vuosi lähtee etenemään ja katotaan taas vuoden lopussa tilannetta uudestaan, onko saatu säästettyä se mikä olisi pitänyt ja mistä vielä kiristetään. Mutta ISTIKE pyörii ja toimii hyvin, kuka sitä sitten ikinä tarviikaan!
Kommentit